Torstai

Keväällä töissäni aina kuhisee. Mietinnän alla ovat niin tulevat tiimit kuin lapsiryhmätkin, kesäpäivystys ja loma-asiat. Kun tähän päälle vielä lisätään työntekijöiden vähenevät voimat, soppa on valmis! Ei tästä sen enempää, mutta viime päivät ovat olleet aika raskaita työrintamalla. Tänään onneksi ystäväni haki minut autolla töistä ja lähti kanssani koiria lenkittämään. Heti tuli hyvä fiilis ja puolisentoista tuntia rupatellessa ja kävellessä hurahti kuin siivillä. Terapeuttista! Iltakin oli ihan hyvä. Hurautin pyörällä isomman koripalloilijan joukkueen infotilaisuuteen. Hyvältä näyttää ensi kaudenkin suhteen, mukavaa! Sitten käytiin vielä kaupassa, sorruttiin ostamaan jäätelöäkin. Kotona olikin sitten mukavaa lapsilaumani kera herkutella ja lapset opettivat minua pelaamaan Trivial Crack -nimistä peliä kännykällä. On niitä huonompiakin pelejä keksitty, tässä yleissivistys kasvaa kohisten! Nyt pitäisi malttaa mennä nukkumaan. Mies on reissussa Kööpenhaminassa ja nautiin niin tästä omasta ajasta ja rauhasta, millään en malttaisi mennä nukkumaan. Vauhdikas viikonloppukin tulossa, joten pakko nyt koittaa painua pehkuihin. Öitä!

Vieläkin mietityttää

Kuukauden olen tässä jo jahkaillut edellisessä postauksessa miettimiäni asioita. En oikein pääse puusta pitkälle. Ehkä täytyy vain rohkeasti aloittaa, ettei koko kirjoittaminen jää. Pidän nyt toistaiseksi blogin julkisena ja yritän huolehtia, etten loukkaa perheeni tai ystävieni yksityisyyttä... Tiedän jo nyt, että blogin julkisena pitäminen rajoittaa todella paljon aiheita, joista voin kirjoittaa. Toisaalta blogi ilman lukijoita ei tunnu hyvältä ajatukselta sekään, päiväkirja on sitten asia erikseen. Joten yritetään! Jos menee liian vaikeaksi, pyörrän päätökseni.

Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Töissä koulutusta tabletin käytössä, ensimmäistä kertaa heräsi halu saada oma. Tai sitten oma pieni läppäri. Ehkä kirjoittamisestakin tulisi enemmän osa arkea, mikäli olisi oma kirjoituslaite aina saatavilla. Meillä on esikoisella oma kone, isomalla neidillä oma tabletti, miehellä tietysti työkone ja sitten on tämä vanha läppäri, jota käyttää lisäkseni pikkuneiti ja kuopus. Eli melko usein tämä on varattuna. Täytyy vähän vertailla ja katsella, minkälainen vehje kannattaisi hankkia.

Illat menevät turhan nopeasti. Kotona olin tänään joskus puoli viiden aikaan, sitten nopea ruoka (makaronipöperöä) ja hetki huilimista - sellaiseen ei olisi aikaa, siis että löhöää sohvalla kännykän kanssa, eikä saa mitään aikaiseksi, mutta aika vaan hurahtaa! Taisi olla vasta kuuden jälkeen, kun sain luuni lenkille koirien kanssa. Kaunis aurinkoinen kevätilta, kävelin tunnin verran Viertolaa ympäri (eli vanhoilla kotikonnuilla). Mietin, että koirien kanssa kävely on eräänlaista meditaatiota. Päivästä toiseen laitan jalkaa toisen eteen karvaisten kavereitteni kanssa. Yleensä lähden lenkille ihan mielelläni, mutta on se välillä vähän tylsääkin. Toisinaan, etenkin talvella, kuuntelen kävellessäni musiikkia ja fiilikset menevät paljon musiikin mukaan. On myös rentouttavaa antaa ajatusten vaan vaeltaa, käydä läpi päivän tapahtumia, suunnitella tulevaa, muistella menneitä. Monesti myös ikäänkuin kirjoitan mielessäni, milloin kenellekin. Viihdyn kyllä itseni ja omien ajatusteni kanssa. Silti on huippukivaa saada joskus seuraa lenkille! Sitä ei kovin usein tapahdu. Jos ulkoilutan koiria vähintään kolme kertaa päivässä, se tekee 21 lenkkiä viikossa. Näistä ehkä yhdelle lenkille saan kaverin. Eli 20 lenkkiä viikossa omien ajatusteni seurassa riittää minulle mainiosti. Ja kyllä, minulle saa tarjoutua lenkkiseuraksi!

Alku

Monta asiaa on vielä ratkaisematta. En keksi blogin kuvausta. En tiedä, laitanko blogin salasanan taakse. En osaa päättää, miten anonyymisti asioista kirjoitan. Laittaisinko kuvia tekstejä elävöittämään ja tunnelmista kertomaan. Purkaisinko tänne syvällisimmät ajatukseni vaiko kertoisinko lähinnä arjestani. Vinkkaisinko tutuille blogista vai kirjoittaisinko lähinnä itselleni.

Oli miten oli, nyt on olemassa paikka, jonne voin kirjoittaa pitkästä aikaa eräänlaista päiväkirjaa tai mitä nyt mieleen juolahtaakin. Jo jonkin aikaa on tuntunut siltä, että olisi taas aikaa, energiaa ja tarvettakin tällaiselle kirjoittamiselle. Toki haluan myös jollain tavalla kirjata elämääni ylös, dokumentoida tätä aikaa, tämänhetkisen minäni olemista ja elämistä. Tämä päätös vahvistui, kun kävin vuosien jälkeen lukemassa kymmenisen vuotta sitten kirjoittamiani tekstejä täältä http://sirpana.blogspot.fi/ Ihana kurkistus niin erilaiseen aikaan, josta toisaalta ei ole hirveän kauan, mutta joka tuntuu aika kaukaiselta! Tunsin miltei hellyyttä kolmikymppistä itseäni kohtaan. Miten yksinkertaista kaikki silloin olikaan, arki pyöri pienten lasten ympärillä, elämässä oli paljon pieniä suloisia hetkiä, toisaalta imetys ja unenpuute hallitsivat elämää.

Ehkä kymmenen vuoden päästä luen hellin ajatuksin näitä sepustuksia.